Hammaslääkäriksi kasvaminen
Kätsyä on nyt takana kesä ja olen saanut totutella arkeen hammaslääkärinä jo muutaman kuukauden ajan. Kätsyn aloittaminen oli innostavaa ja lähdin mielelläni kohti työelämää (onhan tässä jo opiskeltukin).
Kesä on mennyt todella nopeasti ja olen viihtynyt töissä hyvin. Työrytmiin totuttelu on vienyt hieman aikaa ja varsinkin alussa suuri osa kirjauksista jäi päivän loppuun. Tässä on kuitenkin tapahtunut jo hyvää kehitystä. Työpäivät menevät monesti ihan hujauksessa, sillä koko ajan saa touhuta. Tylsää ei ole tullut eikä työt lopu kesken. Työyhteisössä on rento meininki, töitä tehdään tosissaan mutta ei totisesti ja töihin on oikeasti mukava mennä joka päivä.
Olen toisesta työpäivästä asti päivystänyt aina lounaan jälkeen loppupäivän, kuten Laukaassa jokainen hammaslääkäri tekee. Päivystyksessä on sekä akuutteja särkypotilaita että puolikiirreellisiä lohkeamia ja muuta vastaavaa. Päivystys on opettanut paljon diagnostiikkaa ja on pakottanut kertaamaan erityisesti pulpan tilan diagnosointia oppimateriaaleista. Vastaan on tullut myös melko haastavia tilanteita ja omaan kokemukseeni nähden vaativia tapauksia. Onneksi apua on aina lähellä ja tarvittaessa konsultointi myös suun erikoishoitoon onnistuu vaivatta.
Laukaassa on hyvä seniorituki, ja moni hammaslääkäri on perehtynyt johonkin alaan hieman syvemmin. Aina saa apua ja vieläpä joltain, joka asiasta melko hyvin tietää. Tämän olen kokenut todella opettavaisena.
Pääasiassa minulla on päivässä 8-9 potilasta, kun taas koulussa potilasmäärä oli reilusti alle 10 viikossa. Toimenpiteitä tulee siis moninkertainen määrä. Taidot ovat karttuneet tekemisen lomassa, eikä parempaa tapaa oppia taida tässä vaiheessa ollakaan. Mieluisampia toimenpiteitä ovat poistot. Ne ovat jostain syystä kivoja ja palkitsevia. Leikkauksellisia poistoja en ole kuitenkaan päässyt vielä tekemään, niitä odotellessa
Elämä kilpaurheilun ulkopuolella
Tämä on ensimmäinen kesä vuosikausiin (yli vuosikymmeneen), jota ei rytmitä selkeä treeniohjelma ja aikataulu. Olen kyllä silti urheillut paljon ja välillä melko kovaakin, mutta nauttinut siitä, että voin mennä enemmän fiilispohjalta. Jos väsyttää eikä treenaamisesta tule mitään, siitä ei enää koe huonoa omaatuntoa. Treenin voi jättää väliin ilman, että tarvitsee niin paljon asiaa itselleen perustella.
Rullasuksia olen ulkoiluttanut vain kerran, mutta juoksukengät ovat päässeet ahkerampaan käyttöön. Tämän hetken trendilaji Hyrox on inspiroinut myös omaa harjoitteluani ja olen saanut paljon treeni-inspiraatiota somen kovakuntoisilta mimmeiltä, jotka jakavat omaa treeniarkeaan. On ollut hauska huomata, että vaikka tavoitteellinen harjoittelu on jäänyt taakse, treenaamisesta ei ole kadonnut mihinkään se puoli, josta itse olen aina pitänyt. Kovan suorituksen jälkeistä oloa ei voita vieläkään mikään.
Kilpaurheilun jättäminen ei ole aiheuttanut suurta pudotusta tai identiteettikriisiä siitä, kuka olen urheilun ulkopuolella. Käsittelin asiaa jo niin paljon kevättalvella, että suurimmat kipuilut kävin läpi silloin. Ilman selkeää jatkoa sille, mitä nyt tekisin, tilanne voisi toki olla aivan toisenlainen. Nyt elämässä on kuitenkin ollut mukavasti uusia asioita. Olen myös pysynyt mukana AT Ski Teamin toiminnassa, joten hiihtomaailma ei ole kokonaan jäänyt taakse.
Leirielämää on silti kova ikävä. Vaikka ajatus märistä hiihtovaatteista ei ehkä aina kuulosta houkuttelevalta, on leirielämässä jotain, mitä tavallisesta arjesta ei löydy. Toivottavasti pääsen talvella kisareissuille huoltojoukkoihin!
Uudet tavoitteet ja tasapaino
Koen, että työn ja vapaa-ajan välinen tasapaino on tällä hetkellä hyvin hallussa. Työt jäävät pääosin töihin, enkä ole kokenut työpäiviä erityisen kuormittavina. Toki joukkoon mahtuu raskaampiakin päiviä, mutta vähemmissä määrin.
Viikonloppuisin on kyllä muutaman kerran tullut oikeasti tylsää. Kun treeni ja lepo eivät enää täytä kalenteria entiseen tapaan, sinne jää yllättävän paljon tyhjää tilaa. Taidan tarvita jonkin uuden projektin, jota alkaa suorittaa.
Pidän siitä, että on joku tavoite, jota kohti mennä. Urheilussa pelkkä matkan kulkeminen kohti parempia tuloksia oli todella palkitsevaa. Jokainen treeni oli pieni askel kohti itselle tärkeää tavoitetta, ja siksi tekemisellä oli selkeä merkitys. Nyt kun samaa intohimoa hiihtoa kohtaan ei enää ole, on pitänyt alkaa miettiä, mikä voisi olla seuraava asia, johon haluan kunnolla panostaa. Hammaslääkärinä kehittymisen voi hyvin ottaa yhdeksi isoksi projektiksi. Opittavaa riittää varmasti vuosiksi.
Kesän aikana olen ehtinyt myös lomailla. Pidin kesän lopussa viikon palkatonta lomaa. En ollut varsinaisesti loman tarpeessa, mutta etelän auringosta ja lämmöstä sai kyllä ihanaa energiaa kotiinviemisiksi. Viikon aikana tuli tehtyä niin paljon, että tuntui kuin olisin ollut poissa paljon pidemmän aikaa. Syksyyn lähdenkin positiivisin mielin, ja toivon keksiväni vielä jotain uutta ärsykettä arkeeni.
Vastaukset