Kesää kohti

Kevätlukukausi lähestyy loppuaan ja jäljellä on enää muutamia päiviä. Loppuvuoden opinnot ovat painottuneet pääasiassa kliiniseen potilastyöhön sekä toukokuun alussa alkaneeseen geriatrian kurssiin. Näiden lisäksi meille on järjestetty muutamia teemapäiviä, joiden aiheina olivat implantologia, separointi ja infektiofokukset.

Infektiofokus-teemapäivä oli erityisen hyödyllinen ja antoi paljon eväitä niin tulevaa kesää kuin työelämääkin ajatellen. Kävimme läpi erilaisia päivystystilanteita ja potilastapauksia, joiden kautta pohdimme anamneesin ja diagnostiikan kannalta olennaisia seikkoja sekä eri hoitovaihtoehtoja. Huomiota piti kiinnittää muun muassa lääkityksiin ja muihin taustatekijöihin. Tällainen osallistava ja käytännönläheinen opetusmuoto oli todella antoisa, toivoisin vastaavaa olevan enemmänkin. Perinteiset luennot eivät ainakaan omalla kohdallani ole se tehokkain tapa oppia.

Keväästä jäi mieleen ehdottomasti OSCE-tentti. Tilanne oli jännittävä mutta erittäin opettavainen ja siitä jäi käteen paljon arvokasta kokemusta. Tällainen tenttimuoto olisi hyvä ottaa mukaan jo varhaisemmassa vaiheessa opintoja, sillä ”paineistettu” tilanne tukee mielestäni hyvin omaa oppimistani. Itse tentti sujui kokonaisuutena melko hyvin. Tenttiin valmistautuessa keskityin olennaisiin, käytännönläheisiin asioihin syvällisemmän teorian sijaan. Tuli kerrattua juuri kesätöiden kannalta varmasti oleellisia asioita.

Myös implantologian teemapäivä oli mielenkiintoinen. Vaikka aihe ei ehkä tässä vaiheessa opintoja tunnu vielä kovin ajankohtaiselta, sain siitä paljon uutta tietoa. Implantteihin tulee varmasti törmäämään useasti käytännön työssä.

Klinikan puolella on ollut pääosin parodontologiaa, paikkausta, muutamia poistoja sekä jonkin verran protetiikkaa. Lasten polilla pääsin myös paikkaamaan ensimmäistä kertaa lapsen hammasta. Loppukeväästä minulla ei ole ollut enää juurihoitoja, missä koen ehkä vielä eniten epävarmuutta. Kavum-avaus on vielä haastavaa mutta muut juurihoidon vaiheet sujuvat paremmin.

Tuntemukset ovat pitkälti samat kuin viime kirjoituksessa: välillä kaikki sujuu todella hyvin ja toisinaan tuntuu, ettei asiat luonnistu. En ole kokenut kevään opintoja kovinkaan kuormittavina ja opintojen tahti on ollut sopiva. Päivinä jolloin tuntuu ettei mikään suju, koen kylläkin suurta turhautumista. Onneksi nämä ovat vain hetkittäisiä tuntemuksia.

Ammatillinen varmuus on kuitenkin selvästi kasvanut ja kliinisessä työssä ei jännitä enää aivan samaan tapaan kuin aiemmin. Oma päättelykyky ja päätöksenteko ovat parantunut sekä kokonaisuuksien hahmottaminen on kehittynyt. Opettajan apua ja varmistusta tarvitsen koko ajan vähemmän. On myös ollut mukavaa työskennellä yhdessä hammashoitajaopiskelijoiden kanssa ja koen onnistuneeni tsemppaamaan heitä, kun klinikassa ollaan vasta ensimmäisiä kertoja.

Kehitystä vaatii ehkäpä eniten eri sairauksien ja lääkitysten huomioiminen ja niiden vaikutus hoidon kulkuun. Näitä asioita joudun tarkistamaan vielä paljon terveysportista ja yleisimpienkin lääkkeiden muistaminen tuottaa välillä vaikeuksia. Innolla ja hieman kauhulla odotan tulevaa kandikesää. On kiva päästä soveltamaan opittua oikeissa töisssä, mutta samalla jännittää, koska osaaminen tuntuu vielä keskeneräiseltä.

Parhaiten opin, kun teoriapohjaa pääsee soveltamaan käytännössä. Asioita ei opettele kokeita varten, vaan siksi, että ne ovat osa päivittäistä työtä. Verrattuna aiempiin keväisiin, on kulunut lukukausi tuntunut konkreettisemmalta ja ammatillisemmalta.

Urheilun saralla on siirrytty vahvasti harjoituskauden pariin. Alussa harjoitteluun totuttelu vei hetken, jonka jälkeen pääsin kunnolla treenien rytmiin. Viime kauden onnistumiset ja kehityskohteet on käyty huolellisesti läpi valmentajan kanssa ja nyt lähdemme kehittämään näitä osa-alueita. 

Harjoituskaudelle on luvassa selkeitä muutoksia verrattuna viime vuoteen ja toivotaan, että nämä uudet jutut näkyvät suorituskyvyssä. Aikaa on hyvin ja kerkeämme keskittyä monipuolisesti eri osa-alueisiin kesän ja syksyn aikana. Tällä hetkellä erityishuomio treeneissä on tasatyönnön kehittämisessä ja voimaharjoittelussa.

Kesän aikana on luvassa useampi seuran leiri ja lisäksi olen menossa harjoittelemaan myös muuten Rovaniemelle. Tästä olen todella innoissani, sillä siellä on luvassa kovia treenejä hyvässä seurassa. Oulussa harjoittelen pääosin yksin, joten on mukava päästä sparraamaan harjoituksissa toinen toisiamme. 

Motivaatio harjoitteluun on korkealla ja uudet kuviot innostavat. Palautumiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota, sillä tasapainoilu kuormituksen kanssa oli yksi viime kauden selkeistä kehityskohteista. Treenaamisen optimoiminen on verrattain yksinkertaisempaa kuin palautumisen ja oma kroppaa on opittava kuuntelemaan paremmin. Hyvällä fiiliksellä siis kohti tulevaa, aurinkoista kesää kaikille!