Viimeinen lukukausi
Tammikuussa palasin takaisin koulun penkille ja kevätlukukausi on lähtenyt käyntiin mukavasti. Opinnot ovat olleet mielestäni melko rentoja ja klinikan ohella on pitänyt lähinnä valmistautua lopputentteihin sekä tehdä parodontologian seminaarityön valmisteluja. Seminaarityölle oli kuitenkin varattu lukujärjestyksessä runsaasti aikaa, mikä on pitänyt opintojen tahdin maltillisena ja arjen hyvin hallittavana.
Heti tammikuun alussa meillä oli endodontian teemapäivä, jossa luennoitsijana toimi Leo Tjäderhane. Harvoin luennolta jää käteen yhtä paljon kuin tuolloin. Luennoitsija oli selkeästi aidosti kiinnostunut aiheestaan, mikä teki esityksestä mukaansatempaavan ja inspiroivan. Erityisesti arvostin sitä, että luento oli suunniteltu selvästi meidän tasollemme. Asioita ei viety tarpeettoman syvälle yksityiskohtiin, vaan fokus pysyi kliinisessä työssä olennaisissa ja käytännössä toimivissa ratkaisuissa.
Kariologian lopputentti oli tammikuussa ja seuraavana on parodontologian vuoro. Paron seminaarit ovat toimineet hyvänä valmistavana kertauksena tenttiä ajatellen. Aihealue on kuitenkin laaja, ja Oulussa parodontologian opetus on erittäin perusteellista, joten luettavaa ja omaksuttavaa materiaalia on runsaasti. Aloitan tentteihin lukemisen yleensä hyvissä ajoin, sillä priorisoin treenit lukemisen edelle ja siksi valmistautumisajan on oltava pidempi.
Yksi alkuvuoden merkittävimmistä saavutuksistani on syventävien opintojen työn valmistuminen (vihdoin ja viimein). Olen toteuttanut syvärit kirjallisuuskatsauksena ja lähes valmis työ ehti odottaa pöytälaatikossa melko pitkään. Omasta saamattomuudesta johtuen työ jäi roikkumaan, mutta nyt sain sen viimeisteltyä ja kypsyysnäytteen tehtyä. Enää puuttuu esittäminen eli ollaan jo aivan loppusuoralla.
Valelääkäri?
Klinikassa alkuvuosi on kulunut pitkälti protetiikan, poistojen ja poliklinikkatyöskentelyn parissa. Yksi alkuvuoden kohokohdista oli kokoproteesipotilas, joka sai valmiit proteesit suuhun. Minulta puuttuvat vielä kaikki kiinteän proten suoritteet, joten protetiikkaa on luvassa runsaasti pitkin kevättä.
Toivon saavani vaadittavat suoritteet kasaan ajoissa, jotta loppukeväällä ei tarvitse stressata. En ole opintojen aikana juuri ottanut paineita, vaan asiat ovat edenneet omalla painollaan, joten luotan siihen myös nyt. Haluan säilyttää myös työskentelyssäni tietyn rentouden ja huumorin, ja koen niiden olevan olennainen osa sitä, millainen hammaslääkäri haluan olla.
Klinikkatyöskentely on ollut opettavaista ja koen sen valmistavan hyvin tulevaa työelämää varten. Potilastyöskentely sujuu pääosin oikein hyvin, mutta kaipaan vielä varmuutta. Tietty rutiini puuttuu, mutta uskon sen karttuvan vasta työelämässä. Töissä toimenpiteitä tulee kuitenkin päivän aikana saman verran, mitä koulussa 2-3 viikon aikana.
Valmistumisen lähestyessä olo on välillä ristiriitainen. Paperit ovat kohta kasassa, mutta itsestä tuntuu vielä, että on enemmän valelääkäri kuin ammattilainen. Valelääkäri”-fiilis ei mielestäni tarkoita osaamattomuutta, vaan tietoisuutta omasta keskeneräisyydestä. Mutta eikös se ole vähän niin joka alalla, että työelämä kouluttaa?
Käytännön syventävän harjoittelun osalta olen hakenut aktiivisesti harjoittelupaikkaa, mutta vielä ei ole tärpännyt. En ole erityisen tarkka harjoittelupaikkakunnan suhteen, vaan tärkeintä minulle on hyvä tuki. Koin sen kandina todella tärkeäksi ja opin paljon ohjaajiltani.
Kisakausi
Hiihdon parissa viime kuukaudet ovat olleet vaihtelevia. Joululoman alussa pääsin harjoittelemaan hyvissä, talvisissa olosuhteissa pohjoisessa. Tämän jälkeen alkoi kuitenkin vaikeampi jakso, ja olin useampaan otteeseen sairaana. Sekä treenejä että kilpailuja jäi välistä, mikä vaikutti väistämättä kokonaisuuteen, sekä henkisellä että fyysisellä puolella. Motivaatiokin koki pienen kolauksen, kun asiat turhauttivat. Rutiineihin palaaminen on tuonut ilon takaisin tekemiseen eikä minulla ole tapana jäädä roikkumaan hetkelliseen epätoivoon.
Tammikuussa ohjelmassa oli isompia kilpailuja SM-hiihtojen ja Suomen Cupin parissa. Sairastelujen jälkeen olin positiivisesti yllättynyt Kuopion 10 km vapaan SM-kilpailusta, jossa suoriuduin odotuksiin nähden paremmin. Tampereen Suomen Cupissa suorittaminen oli tasaista ja vastasi tämänhetkistä kuntoa. Kilpailut ovat menneet tilanteeseen nähden ihan hyvin, mutta rehellisesti sanottuna en ole siinä kunnossa, jossa alkukaudesta uskalsin toivoa olevani. Tavoitteet ovat menneet hieman uusiksi, mutta välillä näin, urheilu ei aina etene alkuperäisten suunnitelmien mukaan.
Helmikuun kilpailukalenteri näyttää kohdallani rauhallisemmalta ja sisältää enemmän treenin kannalta hyviä kilpailuja. Myöhemmin keväällä on taas isompia karkeloita ja itselleni mieluisia matkoja. Oulun lumitilanne on tällä hetkellä hyvä ja myös luonnonlumilla pääsee hiihtämään. Parhaat ladut ja maastot löytyvät Köykkyristä ja Virpiniemestä, joissa on saatu ladut ihan mahtavaan kuntoon.
Nautin rutiineista ja selkeä viikkorytmi on minulle mielekästä. Päivät kuluvat potilastyön, teoriaopintojen ja treenien parissa. Viikonloput tuovat vaihtelua kisareissujen muodossa. Kilpailut toimivat paitsi irtiottona arjesta, myös motivoivina harjoituksina ja tilaisuuksina viettää aikaa tärkeiden ihmisten kanssa. Erityisesti seuran yhteismajoitukset tekevät viikonlopuista ihan parhaita. Kisakaudella treeniä ei ole määrällisesti yhtä paljon, joten tasapainoilu palautumisen kanssa on helpompaa ja energiat riittävät sekä urheiluun että opiskeluun.
Iso kiitos digitaldentinille ja Ossille tuesta, joka mahdollistaa keskittymisen olennaiseen. Tuen ansiosta voin nauttia täysillä sekä opinnoista, että hiihtokaudesta.
