Kevään viimeiset kisat
Kevään opinnot
Kevät koulun parissa on sujunut hyvin ja melko mutkattomasti. Opinnot ovat edenneet omalla painollaan ja aikataulut ovat olleet aiempiin lukukausiin verrattuna rennommat. Opinnot ovat koostuneet pääasiassa kliinisestä työstä, minkä lisäksi ohjelmassa on ollut terveydenhuollon luentoja, kiputeemapäivä sekä lopputenttejä.
Noin viikko sitten meillä oli yliopiston viimeinen varsinainen luento, sillä jäljellä on enää seminaareja ja implantologian teemapäivä. On hienoa, että opinnot etenevät, mutta samalla se tuntuu myös haikealta. Olen viihtynyt opiskelujen parissa erittäin hyvin ja opiskelukavereita sekä yhteistä tekemistä tulee varmasti ikävä.
Lopputenteistä jäljellä on enää terveydenhuolto, joten senkin osalta mennään viime metrejä. Parodontologia meni kohdallani hylsyyn ja olenkin kerennyt käydä tenttimässä sen kertaalleen uudelleen. Toivotaan että nyt meni läpi, ainakin tunne oli varmempi kuin ensimmäisellä yrityksellä, jolloin valmistautumiseni oli hieman heikommalla tolalla.
Syventävät opinnot on esitetty ja niiden osalta kokonaisuus viimein valmis. Esitystilanne ei ollut niin paha kuin etukäteen pelkäsin ja esittäminen kariologian oppiainekokouksessa oli yllättävän rentoa. Aiheesta syntyi hyvää keskustelua ja tilaisuudesta jäi kokonaisuudessaan hyvä fiilis.
Olen käynyt muutaman kerran Tunkkarin hammashoitolassa tekemässä keikkaluontoisesti töitä. “Oikea” työ opettaa paljon, sillä toistoja kertyy huomattavasti enemmän kuin koulussa. Lisäksi olen menossa kevään aikana Kemin ja Tornion Oralille tekemään muutamia vuoroja. Tämä on ensimmäinen kosketukseni yksityiseen sektoriin muussa kuin hoitajan roolissa, mitä odotan innolla.
Kätsypaikkani ei ole vieläkään varmistunut, mikä hieman harmittaa. Toisaalta minulle ei ole ongelma, vaikka en pääsisikään aloittamaan sitä heti kesän alussa, vaikka se onkin ensisijainen suunnitelmani. Sen osalta soittelut ja selvittelyt jatkuvat.
Klinikkaa
Klinikassa olen ollut paljon kirurgian poliklinikalla sekä tekemässä protetiikkaa ja preprotetiikkaa. Poistoja minulle ei ole kertynyt liiaksi, mutta K-polilla olen nyt saanut niihin hyvin lisää toistoja sekä varmuutta.
Tein ensimmäisen poskionteloperforaationi, mikä oli käytännössä väistämätöntä, sillä granulaatiokudos oli jo perforoinut poskiontelon pohjan. Koen hyvänä sen, että koulussa tulee vastaan erilaisia tilanteita ja myös komplikaatioita, sillä niihin tutustuminen tapahtuu turvallisessa ympäristössä. Tilanteiden läpikäymiseen ja hoitamiseen on aikaa ja uskon, että tämä kokemus auttaa hallitsemaan vastaavia tilanteita paremmin työelämässä.
Epävarmuutta koen eniten endodontian puolella, erityisesti kavum-avauksissa. Näitä olen päässyt tekemään opintojen ja töiden aikana vielä melko vähän, mikä näkyy varmuudessa. Myös kanavien löytäminen on ajoittain haastavaa. Sen sijaan juurihoidon muut vaiheet sujuvat hyvin, joten koen tarvitsevani eniten harjoitusta nimenomaan hoidon alkuvaiheisiin.
Peruspaikkaushoito, tarkastukset ja parodontologinen hoito sujuvat melko rutiininomaisesti. On ollut motivoivaa huomata, että varmuus tekemiseen kasvaa koko ajan. Suurin ero opintojen ja työn välillä on ollut aikapaine: päätöksiä täytyy tehdä nopeammin, mikä korostaa kliinisen varmuuden merkitystä.
Käytännön syventävältä harjoittelulta toivon ennen kaikkea lisää varmuutta omaan tekemiseen sekä mahdollisuutta kohdata monipuolisesti erilaisia potilastilanteita. Ohjauksen avulla on mahdollista oppia hallitsemaan myös vaativampia tilanteita ja tavoitteeni on kehittyä tasaisen varmaksi tekijäksi kaikilla osa-alueilla. Tästä syystä uskon, että pienemmässä yksikössä työskentely voisi tarjota monipuolisempaa tekemistä ja tukea kehitystäni laaja-alaisesti.
Rikkonainen kilpailukausi
Kulunut hiihtokausi on ollut osaltani poikkeuksellinen. Helmikuussa kilpailukalenterissa ei ollut isoja kilpailuja, vaan ohjelmassa oli enemmän harjoittelua tukevia startteja. Helmi–maaliskuussa pääsin kilpailemaan muutaman kerran Oulussa, Kempeleessä ja Rovaniemellä, ja mukaan mahtui myös onnistuneita suorituksia.
Maaliskuussa sairastuin pidemmäksi aikaa ja samaan aikaan kilpailuja jouduttiin perumaan olosuhteiden vuoksi. Se rikkoi kauden rytmiä, mutta toisaalta antoi myös aikaa palautumiselle. Aiemmin en ole juurikaan sairastellut, joten tämä kausi on opettanut kuuntelemaan omaa kehoa uudella tavalla.
Tuntuu, etten ole missään vaiheessa päässyt täysin kiinni tähän kilpailukauteen ja kevään viimeisiin, isompiin kilpailuihin orientoituminen on ollut ajoittain haastavaa. Toisaalta tämä on pakottanut keskittymään olennaiseen: tekemään parhaani niissä tilanteissa, jotka ovat olleet mahdollisia.
Maaliskuun nopea kevään tulo sulatti ladut vauhdilla ja harjoittelua onkin pitänyt viime aikoina toteuttaa Oulussa jalkaisin. Pääsin kuitenkin vielä nauttimaan talvisista olosuhteista Levillä. Täällä lunta riittää, ja valmistautuminen kauden viimeisiin kilpailuihin Inarissa onnistuu olosuhteiden puitteissa erinomaisesti. Fokus siis viimeisissä starteissa.
Kauden suurin oppi on ollut se, että suunnitelmat voivat muuttua nopeastikin, mutta tekemisen laatuun voi silti aina vaikuttaa. Vaikeuksista voi aina ottaa oppia ja loppukauden kisoihin olen pystynyt lähtemään paineettomassa tilanteessa. Olen vain yrittänyt lähteä tekemään tämän hetkisen parhaani ja nauttimaan kilpahiihdosta.
Vastaukset